talkkio.blogspot.fi
Elämän mutkainen polku
odottaa kulkijaa.
Kauneuden salaisuus kerran
sinulle aukeaa.
Päiväin ja vuosien kierron
kanssani lapsonen jaat.
Sylissä hellyyden,
piirissä rakkauden,
suureksi varttua saat.
***
Ihan vasta uinuit sairaalassa,
nyt jo ollaan nimeä antamassa.
***
Kaikki on vinksin vonksin,
tai ainakin heikun keikun.
Arvaas oikun eikun,
Kuka oon, jokos arvaat sen?
Ullan nimi on Ulla,
vaan toinen nimi on mulla.
Jos et millään arvaa,
sanon suoraan sulle sen.
– Astrid Lindgren –
talkkio.blogspot.fi
***
Nimen saat sä oman,
kivan sekä soman.
Sitä me nyt juhlimme,
sydämemme ilolla.
***
Oman nimen lapsi saa
Oman nimen lapsi saa.
Tulkaa juhlaan! Iloitkaa!
Hän vauvankeinussa unia näkee
oksalla sukupuun,
ja tahtoo herätä aamuisin
oman nimensä lauleluun.
Saa nimi hänet nauramaaan
kun häntä sillä kutsutaan.
Hänelle sen valitsimme
yhteistuumin tottakai.
Se meistä kaikkein paras on,
siis nimen ________ lapsi sai.
– Tittamari Marttinen –
***
On hiukan hermostuttavaa,
kun peikkolapsi nimen saa.
Näät isän ilmeen tiukan:
lie riideltykin hiukan.
Gustaava äidin mieleen ois,
mut isä toisen nimen sois.
Se sointuis kaunehimmin,
tytöstä tahtois – Mimmin.
Mut kummitäti ratkaisee
ja keskustelun katkaisee:
– Mitä nimestä, olkoon mikä vaan,
kun aina kullaksi kutsutaan!
– Viljo Kajava –
***
Paljon onnea elämää varten,
lahjoja hyvien haltiajatarten.
***
Syntyi pieni menninkäinen
eikä tiennyt nimeään.
Lähti sitä etsimään.
Näki Heinän.
Näki Kuun.
Näki Kiven.
Näki Puun, Pienen Hassun Ryysymytyn
sekä Äidin Hillopytyn.
Niin sai pieni menninkäinen
monen monta nimeä;
Heinä, Kuu, Kivi, Puu, Pieni Hassu Ryysymytty sekä Äidin Hillopytty.
***
Tahdon sinun tietävän sen,
olet ainutlaatuinen ihminen.
Ei ole toista, ei yhtä kaunista ja suloista.
Olet pienen pieni taimi vielä,
en malttaisi odottaa kun isoksi kasvat siitä.
Sitä rauhassa odottelen,
sua parhaani mukaan hoivailen,
tukea ja turvaa annan
ja huolta sinusta kannan.
Rakkauttani sinun ei tarvitse epäillä,
sylissäni on aina tilaa lepäillä.
***
Tahtoisin tehdä puutarhan
sinulle varta vasten.
Sillä se on tarkoitettu
iloksi pienten lasten.
Koivut loihtisin prinsessoiksi,
kuuset hyviksi haltijoiksi
ja sellaisia kukkia, jotka tuutivat keijukaislapsia,
minä kylväisin puiden alle.
Niissä puissa kasvaisi satuja
ja hauskoja tarinoita,
niissä olisi ilon marjoja
ja onnen omenoita.
Jos suojelusenkelin taimia
minä vielä jostain saisin,
niin polkusi varret aivan täyteen niitä istuttaisin.
Sen puutarhan portit lukitsisin
ja avaimet käteesi toisin,
kunpa ne suojelusenkelit
minä sinulle antaa voisin.
– Hannele Huovi –
***
Värssyjä 