Lapselle, nuorelle

talkkio.blogspot.fi


Ei ollut lapsemme tänne luotu,
maailman virtojen vietäviin,
vain taivaan lainaksi meille suotu
ja siksi muuttikin taivaisiin.

***

Ei lähtöäs todeksi uskoa voi,
niin äkisti lähdit sä luotamme pois.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on,
vain kaipaus suuri ja sammumaton.

***

Hentoinen oli elämän lanka,
taivaan tuulet siihen tarttui.
Sinut kuljetti kotiin taivaiseen,
luokse pienten enkelten.
Siellä kulkusi jatkuu vaan,
täällä me sinua kaivataan.
Tuulessa kuulemme äänesi,
taivaalla näemme tähtesi.
Kuivaamme kyyneleet,
kohta nähdään lapseni, enkeli kultainen.

***

Hiljaisuuden äärelle
sä miksi käyt näin varhain.
Ain sydämissäin sinusta
säilyy muisto parhain.
Hyvä Paimen rakastaa
pientä, pientä karitsaa.
Kantaa kunnes laskee sen,
helmaan Isän taivaisen.

***

Hän oli meille laina Taivaasta,
hän kotiin oikeaan
mennyt vasta.

***

Katkesi pienen linnun lento,
sävel jäi – ja se heläjää.

***

Kehtolaulun taivaallinen lintu,
laskeutui päälle lapsen pään,
kantoi kimmeltävään unen maahan
lumisulkaisilla siivillään.

***

Kiitos leikeistä lapsuuden,
kiitos ajasta jälkeen sen.
Lepää rauhassa sisko-kulta.

***

Kuin unta sun tulosi ollut ois,
mut Luoja sut äidiltä otti pois,
Ei valita voi koskaan kukaan,
ken lähtee enkelin mukaan.

***

Kuunsäde tarttui sun untesi leijaan,
nukkua saat sinä tähtien heijaan.

***

Lapsuuden taivaalta
on sammunut kaunehin tähti.
Siunattu muistonsa aina
hänen on, joka luotamme lähti.

***

Laula, laula unilintu,
tuoksu tuomenterttu.
Nuku punapaitulainen,
pikku leppäkerttu.

***

Lähetin lapseni elämään
kuin laivan merelle.
Ompelin purjeet,
neuvoin väylät
parhaan taitoni mukaan
– mutta tuulille
en voinut mitään.

***

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
hänt`ihana enkeli kotihin vie.

***

Niin lähdit enkeli kultainen,
luo taivaan omien enkelten.
Ota syliisi, Isä taivainen,
nyt lapsemme pienoinen.

***

Nuku tuoksuun kukkien,
nuku lauluun lintujen.
Nuku nuoruusunelmiin,
nuku kevättoiveisiin.

talkkio.blogspot.fi

***

Oli olemus vilkas ja valoisa,
oli tunteemme lempeä, syvä,
oli elämäsi lyhyt ja arvokas,
on muistosi kirkas ja hyvä.

***

Olit niin kuin tähdenlento,
lapsukainen, pieni hento.
Valon loit sä kotihimme,
ikikaipuun sydämiimme.

***

Olit niin kuin tähdenlento,
pienokaisemme, hauras, hento.
Jäi susta muisto sydämiin
ja silmät täyttyvät kyyneliin.

***

On lastattu laiva kultainen,
sen kyytiin pääsee jokainen,
ken viattoman sai sydämen,
on lapseni kyydissä jo sen.

***

Ota syliisi, Isä Taivainen,
ota lapsemme ainokainen.
Ole hänelle hyvä ja hellä,
pidä povella lämpöisellä.

***

Pienoiseni, tummatukka,
olit äidin kevätkukka.
Uini unta rauhaisaa,
unta, unta valkeaa.

***

Rakas lapsemme pienoinen,
nuku suojassa taivaan enkelien.
Enkelit uneen sinut tuudittaa,
enkelit meitäkin lohduttaa.
Me tiedämme, et ole siellä yksin.
Kuljet sielläkin, lapsemme, käsityksin.

***

Sun kuvasi, lapseni kultainen,
mä kätken pohjahan sydämen,
elon polkuja täällä kulkeissain
sua muistelen siunaten, rakastain.

***

Sun poskesi nukka,
suloinen unen kukka,
ripset poskille taipui,
elämä hento haipui.

***

Syliin pieni suljettakoon,
liehutelkoon häntä hiljaa
unen maahan uinumaan,
unettaren syliin suureen.
Rakkaallemme linnun siivet
lentämähän, liitämähän,
tähtiä tavoittamahan.

***

Sä olit äidin armas
ja isän kukkanen,
sä olit Herran lahja
tääll’ ajan lyhyen.

***

Tiedän, että sinäkin halusit
olla osa meitä.
Olla rakastettu, pieni ja avuton.
Minäkin halusin sinua rakastaa, pitää pientä.
Ikuisesti, rakkaudesta tullut ihmisen taimi.
Keneksi olisit kasvanut,
keneksi minut muuttanut?
En saanut sinua pitää, en käsissäni.
Mielessäni sinut pidän; siellä sinä elät vieläkin.
Yritän unohtaa ja lähetän mietteeni ylös,
suoraan sinun haituvapeitteellesi.
Mutta vartaloni tietää sen tuskan yhä;
luopumisen tuskan, surun syvän.

***

Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell´ on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.
– Aleksis Kivi –

***

Tyyntyy ilta, hiljenee sointu,
aukenee taivaan kaarisilta.
Vietiin rakas luokse enkelten,
annettiin siivet selkään.
Tykö rakkain lentävi kutsun kuullen,
naurunsa hennon mukana tuulen tuoden.
Siipiensä suojaan kääri hän turvaan,
Kuiskaten korvaan:
Onnellisena lähteä sain,
varhain vain.
Vastassa kaarisillalla aikanaan
olen rakkaimpiain.

***

Vain hetken sinut tuntea vatsassani sain,
en enempää, sen hetken vain.
Täällä äidillä ja isällä sinua kova ikävä on,
meidän surumme rauhaton, lohduton.
Mutta luona Jumalan, taivaassa siellä,
saat katsella äitiä ja isää elämän tiellä.
Sinut vielä syliini sulkea saan,
ja siinä pitää ainiaan.
Siis odota rakkahin äitiä, isää siellä,
me kohtaamme vielä taivahan tiellä.

***

Etusivulle