Hengellisiä suruvärssyjä

talkkio.blogspot.fi

Aamuna kauniin kesäisen
hiljeni sydän kultainen.
Vei Herra kotiin väsyneen,
otti syliin sairaan ja uupuneen,
hänet Taivaan rauhaan kantoi.

***

Ajan arjen tuolla puolen on lempeä, kukkiva maa;
joka kaiken kivun ja tuskan valoon kirvoittaa.
Seuras taivaasta lempeä katse maan matalan matkaajaa,
ja enkelit saivat käskyn; hänet kotiin jo noudatkaa.

***

Ajan parhaan Hyvä Paimen ties,
pääsi lepoon väsynyt matkamies.

***

Ehti iltaan elon päivät,
tuli rauha sydämeen,
Taivaan Isä otti vastaan,
matkalaisen väsyneen.

***

Ei auttanut apu ihmisten,
ei rakkaus, rukous läheisten.
Olit toivossa päästä
viel´ kotihin kerran,
mutt´ matkasi johti
luo taivahan Herran.

***

Enkeli hiljaa vierellä kulki,
tarttui käteen silmät sulki,
syliinsä kietoi siivillään.
Kuiskasi hiljaa – lähdetään.

***

Herra, kädelläsi
uneen painan pään,
kutsut ystävääsi lepäämään.
Käsi minut kantaa
uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.

***

Herran purteen astuessa
myrsky taukoo, tyyni saa,
aamunruskon paistaessa
pursi rannan saavuttaa.

***

Herra, opeta meitä tahtoosi
tyytymään silloinkin, kun se
kipeimmin koskee.

***

Herra, sinun kämmenelläsi on
väsyneen hyvä levätä ikuisesta ikuiseen.

***

Herra Sinun luonasi
on väsyneen hyvä olla.

***

Hiljaa saapui enkeli taivaan,
hellästi irrotti kahleet maan.
Kuljetti sinne missä on rauha,
missä ei tuskaa milloinkaan.

***

Hiljaa siirrymme lepoon iäiseen,
Luojan suloiseen suojelukseen.

***

Hiljaa tarttui käsi Herran
käteen väsyneen.
Hiljaa siirtyi sielu
lepoon iäiseen.

***

Hiljeni askel ja sydän uupui.
Herramme näki ja luokseen kutsui.

***

Hän jätti tuvan tutun,
polut rakkaat ja pihamaan.
Pois riisui arkinutun,
puvun uuden ylleen sai.
Kodin helmasta poistui hiljaa
luo rakkaan Jumalan.

***

Ikirauhan kutsu kulki,
tuuti uneen uupuneen.
Taivaan Isä hiljaa sulki
silmät siskon väsyneen.

***

Ja illalla enkeli tarttui
hänen hauraaseen käteensä
ja sanoi, tule,
minä vien sinut kotiin.

***

Jo nyt iltakello lyö,
päättyi pitkä päivätyö.
Lepoon hyvään, suloiseen,
Herra kutsui väsyneen.
Jo nyt joutui iltahetki,
päättyi pitkä elonretki,
alkoi rauha paljon vaivatulle,
kiittäen suomme ikilevon sulle.

***

Jätti jäljen ihanan,
kaaren kauniin, loistavan,
lensi syliin Jumalan.

***

Karjalan kunnailta alkanut tie
on kuljettu vanhuuden iltaan.
Nyt päättynyt on elon tie,
valkein siivin enkelit,
hellästi kantain,
sinut taivaan kotihin vie.

***

Katsoi Herra ajan täyttyneen,
kutsui luokseen väsyneen.

***

Karjalan kunnailta alkanut tie,
on kuljettuvanhuuden iltaan,
nyt päättynyt on elon tie.
Valkein siivin enkelit,
hellästi kantain,
sinut taivaan kotihin vie.

***

Kaunis ilta saapuu ja voimat uupuu
ja kaipuu kaikesta hälvenee,
sen näkee Herra ja käteen tarttuu,
vie kotiin matkasta väsyneen.

***

Kaunis on kuunnella kutsua Luojan,
nukkua pois kun jo uupunut on.

***

Kiitos ja siunaus hiljainen myötä
matkalle, joss’ ei tuskaa, ei yötä.

***

Kotiin uuteen valkeaan
viimeinen venhe vie.
Lempeään hiljaisuuteen
päättyy kulkijan tie.

***

Kuljen taivaan ihanassa metsikössä,
tunnen tuulen hyväilyn poskellani,
mustikan maun huulillani,
sammalpeitteen pehmeyden jaloissani sekä
rakkaat ihmiset vierelläni.
On tullut aika levähtää,
pitkä taival pohjoisen kairoilta
Hämeen viljaville vainioille
on saanut päätöksen.

***

Kultakaupunkiin mun sydämeni kaipaa,
siell on tuskat, murheet, taistot tauonneet.
Levon uupuneelle Jeesus luonaan antaa.
Rakkaus kuivannut on kaikki kyyneleet.

***

Kun astuit unen purteen,
se lipui hiljaa rantaan uuteen.
Niin helppo on olla siellä,
ja kevyt kulkea valon tiellä.

***

Kun iäisyyden kutsu soi,
ei ihmisvoima mitään voi.
On lähdön hetki salainen,
vain Luoja yksin tietää sen.

***

Kun Luojamme niittää kypsää viljaa
ja noutaa matkaajan väsyneen,
kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa,
oisko aihetta muuhun kuin kiitokseen.

***

Kun luopuvat voimat kerran
uni ylle valahtaa.
Se luona elämän Herran
iankaikkisen hengen saa.

talkkio.blogspot.fi

***

Kun pitkän elämän elää saa,
voi tyynesti nukahtaa.
Kaikki on valmista, avoin on tie,
Isä Taivaan omansa kotiin vie.

***

Kutsu tää ei tullut tietämättä.
Ovi rauhan maahan
oli kauan raollaan.
Vaan arvaamaton oli
se aamun hetki,
kun enkeli tarttui käteen
väsyneen.

***

Kädet ahkerat,
paljon puurtaneet,
lepohon hiljaiseen
ovat vaipuneet.
Sinä antsaitset
kiitoksen kauneimman,
ikilevon pyhän ja rauhaisan.

***

Kätes voimakas turvaksi anna,
kun uuvun, nosta ja kanna,
ikirauhaan kerran vie.

***

Käyt enkeli vierelläs taivaan rantaan,
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et suruja tunne taivaan tiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.
Sinä elät myöskin keskellämme,
koska säilyt aina sydämessämme.
– Immo Rantala –

***

Luoja päättää päivistämme
tietää, tuntee elämämme,
antaa rauhan, levon suo,
jokaisen hän kutsuu luo.

***

Maat, metsät hilenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
On laannut voima tuulten,
vaikene puhe huulten,
vain sydän puhua nyt saa.

***

Mitä tummempi taivas,
sitä kirkkaammat tähdet.
Mitä suurempi suru,
sitä lähempänä Jumala.

***

Niin hiljaa enkeli kulkua johti,
elon virran valkeita rantoja kohti.

***

Niin kauan saimme kulkea yhteistä matkaa.
Nyt täytyy minun yksin matkaa jatkaa.
Nyt askeltes kaikua kuule en,
mutta lohduta Luoja, rukoilen.
Nuku rauhassa rakkaani,
mullassa maan,
sinun verelles kerran viel tulla saan.

***

Niin lyhyt on askel
ajasta ikuisuuteen,
niin kalpea raja
välillä taivaan ja maan.

***

Nuku rauhassa helmassa Jeesuksen.

***

Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää,
lepää Jumalan kämmenellä.

***

Nyt enkelten kanssa käyt käsityksin,
ei jätetty meitäkään tänne yksin.
Jäi muistoksi lämpösi suloinen,
silmäsi loiste, hymysi aurinkoinen.

***

Näin Taivaan Isä päätti sen,
sydämen lyönnin viimeisen.
Hän kotiin kutsui väsyneen,
onneen ja rauhaan iäiseen.

***

Näin vain ajatelkaa,
olen nukahtanut kevääseen.
Tallettakaa menneen parhaat muistot,
unohtua muiden antakaa.
Kuin ennen voimissain,
te minut muistakaa.
Viimein sinne, missä teitä odotan,
kevein askelin te sinne saapukaa.

***

On aika silmät sulkea
ja lepoon painaa pää.
Herran käsi siunaava
sun otsallesi jää.

***

On Luojamme kädessä elomme tie,
Hän matkamme määrää ja kotihin vie.

***

Onnellinen hän, joka päänsä painaa
iänkaikkisen isän syliin.
– Aleksis Kivi –

***

On taivaan Isä rakkahin,
lepo lempeä hänelle anna.
Käsivarsin hellin ja turvallisin,
ikirauhaan luoksesi kanna.

***

Ota syliisi, olen loppuunväsynyt.
Ota syliisi, en muuta pyydä nyt.
Ota hiljaa kämmenelles Jumala,
niin hyvä väsyneen on siihen nukkua.

***

Päämme nyt painuu, sydän on hiljaa
me nöyrrymme eessä Jumalan.
Hän on noutanut puolison,
mi maahan vaipui,
on auttanut häntä ken matkalle uupui.
Me siunaamme matkasi viimeisen,
tuomme kukkaset kummullesi kiittäen.

***

Siellä kukkia täynnä on maa,
sydän uupunut levätä saa.
Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä,
ei kipua tuskaa taivahan tiellä.

***

Silloinko näen sinut?
Kun on lumi lähtenyt ja kaisla siinä nukkuu,
silloinko näen sinut?
Kun on tähti metsässä ja öinen kuusi valossa,
silloin, silloinko näen sinut?
Kun on suuri hiljaisuus ja kaikki katsovat Jumalaa,
näenkö sinut silloin?
– Irja Hiironniemi –

***

Sinä päätit, veljeni, retken.
Olit valmis, tehnyt työs.
Minä viipynen vielä hetken.
Näkemiin! Minä saavun myös.
– Valto Sara –

***

Sinä rakastit isänmaata,
kotiseutua, luontoa sen.
Sinä kylvit, niitit ja kynnit
työniloa tuntien.
Kunnes kultainen viljapelto
valmistui korjuuseen.
Ja Taivaan Isä kutsui luokseen,
paljon uurastaneen.

***

Soi holvistossa sävel hiljainen
on matka päättynyt,
on aika jäähyväisten.

***

Soitteli tuuli jo kauan meille
suruviestiä hiljalleen.
Herra loi katseensa elämän teille,
pois kutsui sairaan, väsyneen.

***

Sun muistosi kallis ainiaan
jää kauniina mieliin loistamaan.
Sun sydämes kultainen väsyi pois,
mutt’ hyvyytes luonamme iäti ois.

***

Suru suunnaton sydämiimme iski
kun pappi matkasi päässä kädet risti.
Tuotti kaipuu suuren pahanolon,
mutta lohdutti tunne läsnäolon.
Sanat suuretkaan eivät sua takaisin tuo,
joten päästämme sinut taivaan Isän luo.
Joka hetkestä ajoilta lapsuuden
ja kaikista päivistä jälkeen sen
nyt kiitämme hiljaa nöyrtyen.

***

Syksyn saapuessa,
voimien loppuessa,
enkelin siipi kosketti,
luo Taivaan Isän johdatti.
Väistyi vaivat, saapui rauha,
uni kaunis ikuinen.

***

Syvemmin ei suru voi koskettaa,
kun käsi rakkaimman kädestä raukeaa.
Ei syki enää sydän lämpöinen,
on poissa hän, niin rakas – läheinen.

***

Sä Herra noudat uupuneen,
käsilläs kannat väsyneen,
viet lepoos iäiseen.

***

Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
toinen lähtee, toinen jää,
vain pieni lapsi sisällämme
ei tahdo sitä käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.
– Marcus Bäckman –

***

Taivaan enkelten kyliin
sinut luotamme lähetettiin.
Pyhän Jumalan suureen syliin,
käsiin helliin ja rakastaviin.

***

Taivaan Isän sylissä
jokainen saa levätä.

***

Taivaan Isä rakkahin,
lepo lempeä hänelle anna.
Käsivarsin hellin ja turvallisin,
ikirauhaan luoksesi kanna.

***

Tuudita tuuli kypsää viljaa,
tuudita hiljaa, hiljaa.
Taivaan kotiin
uupunut rakkaamma vie.

***

Vaan sitten, ehtoon suussa,
kun sauna savuaa,
visertää lintu puussa
ja laine nukahtaa.
Mä työnnän airot veteen
ja soudan verkalleen
taivaan valkamaan.

***

Vaikka puhdasta kultaa sydän ois,
se kuitenkin uupuu ja sammuu pois.

***

Vei Herra kotiin jo väsyneen,
elon pitkän kulkea antoi.
Syliin otti sairaan ja uupuneen,
hänet rauhan rantahan kantoi.

***

Viel’ kaipasit kotihin Karjalan,
missä valkeni aamusi koi.
Tuli kutsu luo Isän Taivahan,
siell’ kauniimmin kantelot soi.

***

Voimasi uupui, olit väsynyt niin,
me katsoimme silmiisi sammuviin.
Toivotimme sinulle hyvää matkaa,
sun täytyy tästä yksin jatkaa.
Mut seurana sulla on enkeleitä,
me hyvästelemme silmissä kyyneleitä.

***

Väistyi vaivat, tuli rauha,
uni kaunis ikuinen.

***

Väsyneenä silmät suljit,
siihen hiljaa nukahdit.
Yli rajan silloin kuljit,
rauhan rannan saavutit.

***

Väsynyt sydän levon sai,
valkeni ikuinen sunnuntai.

***

Etusivulle