Vauva-aiheisia runoja

***

Aarreaitta

 Silloin kun olit pikkuinen vauva,
joka vielä makasi kehdossaan,
luoksesi saapui sininen haltija,
hienoja lahjoja laukussaan.

 Sininen haltija kätki ne aarteet –
yritä arvata, mihin!

Avaimet pani hän tarkasti talteen,
etteivät joutuisi hukkaan.

Nyt ovat avaimet kädessäsi.
Aarteet köydätkin itsestäsi!
Ne ovat niin kuin kasvava siemen,
joka voi puhjeta kukkaan.

Niissä soi sanoja, värejä välkkää.
Niissä on liikettä, säveltä helkkää.
Niissä on laulu, niissä on leikki.
ilo ja kauneus kaikki.

 Jos ne jo löysit, riemuitse siitä.
Sinistä haltijaa kiitä.
– Kaisa Kantola –

***

Ei liha minun lihastani,
ei luu minun luustani,
mutta kiinteästi osa minua.
Muista tämä elämäsi
jokaisena hetkenä;
Jos et kasvanutkaan sydämeni alla,
kasvoit sydämessäni.

***

Ei mökötetä enää, vaihdetaan nenää.
samantienhän saa hymykuoppaan kurkistaa
ja sinisiin silmiin sukeltaa.
Myssykkä, tyssykkä, hyssykkä
puolukkaposki ja mansikkasuu,
myssykkä, tyssykkä, hyssykkä,
vauvan nassu kuin täysikuu.

***

ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…

Ennen kuin minusta tuli äiti.

***

Ennen kuin sait alkusi, minä halusin sinut.
Ennen kuin synnyit, minä rakastin sinua.
Ennen kuin olit ollut täällä tuntiakaan,
olin valmis kuolemaan puolestasi.

***

Hiljaisuuteen väräjävä huuto:
sielunlintu löysi pesäpuun.
Kuin valo tai kuin perhonen
sä saavuit,
synnyit sydämmiimme
pieni matkamies.
Et enää muukalainen,
vaan jo täällä.
On tummunut jo hanki
huhtikuinen
On ilta kevään:sineä,hämärää.
Nyt tässä maisemassa
ilon henki sinulle,pieni vaeltaja,väräjää.
Kuin valo tai kuin perhonen sä saavuit,
synnyit sydämiimme pieni matka mies.
Et enää muukalainen
vaan jo täällä.
– Elina Karjalainen –

***

Huutoa aamuin, illoin, öin,
äiti hoitaa suurin töin.
Silmän aluset mustina,
järki aivan tuuttina.

Vauvan naama kurtistuu,
äidille ensi hymysuu!
Taas jaksaa äiti hoivata,
kiitoksesta oivana.

***

Hämärtyy jo lehto,
tummuu pihapuu.
Hiljaa keinuu kehto,
nousee verkkaan kuu.

Kello käy ja kukkuu
yksin seinällään.
Piltti pieni nukkuu
nukke vieressään.

Unettaa jo takkaa,
hiillos himmentyy.
Äidin laulu lakkaa,
kehto pysähtyy.
– Einari Vuorela –

***

Ihan äskettäinkö
siitä unta näinkö,
että oli linnunmuna,
josta niin kuin noiduttuna
pujahtihe poikanen
polvenkorkuinen.

Ihmis- eikä linnunpoika
oli hän, se uskokaa.
Nytpä sama pieni poika
korissansa jokeltaa.
– Laura Latvala –

talkkio.blogspot.fi

***

Itku oli niin pieni ja hento ja ne sanoivat:
tämä on poika.
Poika, niinkö se oli.

Ajatukset lentoon kuin lintu:
miten se kiipeää puuhun ja putoaa.

Ajaa pyörällä ilman käsiä.
Tutkii sammakoita ja mankuu mopoa.

Sinä avasit silmäsi.
Huikean siniset.
Tarkoin katsoit, kenen luo olit tullut.

Vauvojen lempeästä kodista:
-äiti, tule mukaan huikealle matkalle!
–  Tellervo Heikkinen –

***

Jumala loi maailmaan unelmia,
uljaita vuoria, mahtavia meriä,
preerioita, savanneja ja metsiä.
Sitten hän ajatteli:
”’Jonkun täytyy kavuta huipulle,
valloittaa meret, tutkia preeriat
ja savannit ja metsät.
Minä teen pienen pojan,
joka kasvaa suureksi ja vahvaksi kuin honkapuu.’

Jumala loi pienet pojat pitämään hulinaa,
seikkailemaan ja valloittamaan,
riehumaan ja nauramaan.
Siinä saattavat kasvot tuhriintua
ja leukaan tarvitaan laastaria,
mutta sydän on rohkea ja hymy hurmaava.
Kun Jumala oli työnsä tehnyt hän totesi:
’Pieni poika on hyvä juttu.’

***

Kaikki on ihmettä uutta,
kaikki on valoisaa.
Katsomme salaisuutta,
vuoteessa uinuvaa.

Kaikki on aivan toisin,
kuin koskaan ollut on.
Kuinka sen kuvata voisin?
Ilo on pohjaton.

Silmille auenneille,
taivaita avautuu.
Unista kertova meille,
kerran on suppusuu.

Kaikki on ihmettä uutta,
kaikki on valoisaa.
Ilomme valtavuutta,
kuka voi aavistaa?

***

Kasva rauhassa pikkuinen.
Olet niin kevyt olkaani vasten
ja silti sydämeni kutistuu kokoon painosi alla.
Miten osaisin oikeaan aikaan avata sylin
sinun mennä kun nyt vain tahtoisin piilottaa sinut
nahkani alle ja siellä suojella maailmalta.
Kasva, pikkuinen mutta kasva rauhassa
ja anna meille aikaa olla lähekkäin.

***

Katson iltaa tummuvaa,
pienten tähtien tuikintaa.
Nukut siinä vieressä,
pienet kädet nyrkissä.
Lämpö täyttää sydämen,
hiljaa kuulen äänen sen.
Se ääni on soittoa rakkauden,
äidin ja lapsen yhteinen.

***

Kuinka olinkaan kuiskinut
varjelusta
noille pikku jaloillesi
ja lapsenpehmeille käsillesi.
Kuinka olinkaan kuiskinut
kuin
aavistaen
että jonakin päivänä
tarvitaan
se kaikki varjelus
minkä pienille lapsille
on varattuna
– Eija Jokinen –

***

Kun synnyit pieni lapseni,
olin niin peloissani,
sillä hetki sitten olimme vielä yhdessä,
nyt erossa.
Itketkö sinä lapseni, mietin?
Minä itken, ilosta saadessani sinut ja
pelosta tulevaisuutesti puolesta.
Nyt tarvitsemme voimia kyyneliinkin.
Suojele lastani taivaan enkeli,
pidä häntä kädestä metsänkeiju,
sillä olemme nyt erossa pieni lapseni,
mutta kuitenkin niin lähellä, aina ja ikuisesti.

***

Lapsi povellani, taivas päällä maan.
Häntä katsellessa arki katoaa.
Riemun tunnen suuren, hiljaa sydän soi.
Mitä koen, kuulen, kertoa en voi.
– Hilja Aaltonen –

***

Miten pieni ja särkyvä oletkaan,
oma hentoinen lapsoseni.
Sinut syliini tahdon rutistaa,
ja nuuhkia ihanaiseni.

Ei mikään mahti milloinkaan
sua luotani pois saa viedä.
Sinä pahuuksista maailman
vielä mitään et onneksi tiedä.

Sua tuulet lempeät tuutikoon,
ja hyväilköön höyhenet sievät,
kun unien maahan matkustat
sinne polut pehmeät vievät.

***

Lennä, lennä leppäkerttu,
ison kiven juureen.
Lennä kukkaniityn halki,
tuomipuuhun suureen.

Siellä on sinun isäs’,
äitis’ puuron keittää,
tekee terttuvuoteen
ja lämpimästi peittää.

Siinä leppäkertun
kelpaa kellahdella.
Hellän tuulen tuutiessa,
päivän paistatella.

Unilintu laulaa,
tuoksuu tuomen terttu.
Nukkuu punapaitasillaan
pieni leppäkerttu.
– Martti Haavio –

***

Lennätä, lennätä, lempeä lintu,
iloisten viestien lasti,
lämpöisten mietteiden sylikuorma
vauvani varpaisiin asti.

***

Meille on syntynt lapsi.
Ihmettä, iloa.
Lahjoista suurin
voi painaa vain kolme kiloa.

Meille on syntynt lapsi,
ei yhtään vähempää.
Katsomme salaisuutta
vuoteella lepäävää.

Meille on syntynt lapsi.
Kitinää kuuntelen.
Kaiken huomion valtaa hän,
puolimetrinen.
– Anna-Mari Kaskinen –

***

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
’ No nyt se on elämässä.’

Sinä olit ihan pikkuinen,
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: ’ Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset, untuvapäät,
tuntuu lentävän korini yllä.’
Isä kysyi: ’ Näkyjäkös sinä näät? ’
ja minä: ’ No, ihmeitä kyllä.’

Sinä olit se ihme tietysti,
– vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

’ Sill’ on ripsissä tähden säkeneet ’,
isäs naurahti ja keksi:
’ Sen varpaat on puolukan raakileet.’
Ja puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit, oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
’ Tästä tulee kai hyvä ihminen’ ,
me puhuttiin toisillemme.
– Kaarina Helakisa –

***

Mikä nauraa niin kuin aurinko?
Mikä itkee niin kuin kuu?
Mille meidän isä kuiskaa; ’baby I love you’?
Tulkaa kaikki katsomaan,
kun vauva hymyilee.
Niin tiedättehän senkin
missä onni lymyilee.
Se on se meidän uusi vauvaa
nimeä en muista,
se joskus karjuu niin et
pikkulinnut tippuu puista.

***

Miten pieni ja särkyvä oletkaan,
oma hentoinen lapsoseni.
Sinut syliini tahdon rutistaa,
ja nuuhkia ihanaiseni.

Ei mikään mahti milloinkaan,
sua luotani pois saa viedä.
Sinä pahuuksista maailman,
vielä mitään et onneksi tiedä.

Sua tuulet lempeät tuutikoon,
ja hyväilköön höyhenet sievät,
kun unien maahan matkustat
sinne polut pehmeät vievät.

***

talkkio.blogspot.fi

***

Niin hassunkurisen touhun nään
suu tuos on sepposen seljällään
suu pieni ja hampaaton
Se naurua on!
Suu pieni, mikä sua naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain.
Se nauraa vain.
Se on lämmintä maitoa pullollaan.
Sil on äidin suukkonen otsallaan.
Se on kurkkua myöten kylläinen
peto pikkuinen.
Sinä paljon vaadit ja paljon saat
Sinä siunaat kättemme toukomaat.
Nyt vasta ne tähkän kantaa:
Sinä annat meidän antaa.
– Aaro Hellaakoski –

***

Nuku, nuku töyhtöhyyppä,
pitkä matka odottaa,
elämä on tuntematon,
kauas täytyy vaeltaa.
Nuku, nuku viirusilmä,
unen lunta lapioi,
äidin sydän lakkaamatta
uniasi vartioi.

Nuku, nuku törmäpääsky,
sulle pesän rakennan
omenista, orvokeista,
hiirenvirnan paloista.
Nuku, nuku nukkaposki
huomispäivä odottaa,
unessasi ihmislapset
rauhan teitä taivaltaa.
– Aulikki Oksanen –

***

Oli sormet ja varpaat pikkuiset,
sydän sykki jo rinnassa mulla.
Omat aivot ja vakaat aikomukset:
Minä maailmaan tahdon tulla!

Tahdon tulla ja nähdä auringon,
ja perhoset viljapellon.
Tahdon kuulla tarinan Tuhkimon
ja kuiskeen kissankellon.

Minä pikkuinen aikani uneksin
äidin sylistä lämpimästä,
ja vihdoinkin saan iloita
mulle suodusta elämästä.

***

Onko totta, et lapsi on sylissäin.
Ja näen itseni silmissä sen.
Että siintävät veet ja lämmin on näin,
ilma niin autereinen?

Missä ajassa, vuodessa elänkään,
kuka oon, minkä niminen?
Käsivarsillain nään nyytin pellavapään,
josta aiemmin tiennyt mä en.

Minä elän ja tunnen ihanuuden,
– Missä ihmeessä olin ennen?
Jouduin odottamaan pienen ikuisuuden
tätä hetkeä suuren onnen.
– Erik Lindorm –

***

Palleroiset pikkusormet
etsii aina uutta.
Ihmetellen, kummastellen
elon salaisuutta.

Uteliaat pikkusormet
löytää pienet varpaat.
Rivissä ne istuu niin kuin
kirkkoväet hartaat.

Mikäs tuossa keskellä on
pienen pieni napa.
Siihen aina sormi osuu
on siitä tullut tapa.

Palleroiset pikkusormet
uupuu kaikkeen työhön.
Kirkkaat lapsen silmät nukkuu
unen tähtivyöhön.

***

Pienet punaiset varpaat
piennarta tassuttaa.
Pienet pulleat kädet
kukkasen tavoittaa.
Pieni pehmeä suukko
poskeeni läiskähtää.
Nauru ja riemu ja onni
aamuni lämmittää.
Siinä on hän,
jota varten olen, elän ja teen.
Siinä on hän, joka antaa
tielleni tavoitteen.

***

Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Kas päivän pitkän myötä
se teki suojelutyötä.

Se varjeli aamusta pimeään,
ettei lapsi loukkaisi itseään.
Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.

Ja kun lapsi saatiin nukkumaan,
lensi enkeli kotiin Taivaanmaan,
ja pienellä pilvenhattaralla
se virkisti itseään nukkumalla.

Kun päivänrako tuli yöhön,
se lähti taas suojelutyöhön.
– Elina Karjalainen –

***

Pilvien pehmeät pielukset
saa kehtoonsa tähtien lapsi.
Sen kehtoa tuuli keinuttaa.
Ja auringon kultaista laulua saa
kuunnella tähtien lapsi.

Sammaleen pehmeät pielukset
saa kehtoonsa hiirien lapsi.
Sen kehtoa tuuli keinuttaa.
Ja kuusikon kultaista laulua saa
kuunnella hiirien lapsi.
– Pia Perkiö –

***

Pulleat kädet, punaiset posket,
jokeltaa, jos siihen kosket.
Potkuhousut raidalliset,
silmät isot, siniset.
Hymy kuin pienen enkelin,
sängyllä makaa selin.
Suuret silmät tuijottaa,
lapsen äänellä naurahtaa.
Vailla huolia ja murheita,
onnesta kasvot säteilee.

***

Sinulle kultakyyhkyläinen,
aarteeni, kalleimpani pyydän;
keijuja, mörrejä,
mansikkaisia kesiä,
nenänpäähän suukkosia,
jouluntuoksuisia muistoja,
aarreaittoja arvaamattomia,
sylileikkejä, vauvalauluja,
kuperkeikkoja, hups ja ylös!

***

talkkio.blogspot.fi

Sinä elämä, annoit minulle
tämän tehtävän.
Enkä minä rohjennut siitä kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat, käsi haroo tyhjää.
Minun tehtäväni on
tarttua tähän käteen
ja taluttaa koko alkumatka.

Pieneksi tunnen minä itseni,
vielä pienemmäksi,
kuin tämä vastasyntynyt.
– Eeva-Liisa Kantola –

***

Sinä maailman suurin
pieni ihme
tulvillaan viattomuutta.
Avuton,
minua tarvitset.
Silti vahva
minua opettamaan.

***

Sinä päivänä, kun synnyit
satoi vettä, salamoi ja myrskysi.
Taivas itki, koska oli juuri menettänyt
yhden enkeleistään.

***

Sinä olet taivaasta tullut,
siksi on siunaus myötä.
Siksi kasvosi pienet
valaisevat elämän yötä.

Kun olen uupunut matkaan,
jotenkin autat,sinä pieni.
Muutama kukkanan puhkee
viereen louhikkotieni.

Taivas ja enkelten loisto
silmies sinessä hohtaa.
Jotain herkkää ja pyhää
sieluni sinussa kohtaa.

Olet vain avuton lapsi
siksi on lähellä taivas
tyyniä vesiä pitkin
käyköön elämän laivas.
– Liisa Ylönen –

***

Sinä saavuit kuin valo huhtikuun,
kaikki muuttui, jäi entinen.
Näen pehmeät kädet ja silät ja suun.
Olet aarteemme pikkuinen.

Sinä kotisi tänne luoksemme teit,
sinä aikamme otit ja unemme veit.
Mutta se mitä annat on suurempaa:
Näytät mitä on rakastaa.

***

Sinä tulit ensikertaa syliini
pienenä ja avuttomana
ja minä tunsin itseni samanlaiseksi.
Miten minä voisin sinusta
miehen tehdä,
sinusta pienestä ja avuttomasta
kun itsekin olen samanlainen.

Sinä olit ensikertaa sylissäni
löysit rintani ja
jäit kiinni minuun
ikiajoiksi.
Me olimme yhtä, sinä ja minä.
Me kaksi, avutonta.

Sinä olit ensikertaa sylissäni
rinnallani ja
nyt tiesin mitä tekisin.
Rakastaisin.
Rakastaisin ja hellisin sinua.
Antaisin ilon silmiisi ja
sismpääsi tunteen siitä,
että me kaksi onnetonta
tekisimme
toisistamme voimakkaat.

Sinä siinä ensikertaa
lepäsit sylissäni
tyytyväisenä ja kylläisenä
minusta.
Sinä tiesit ja minä,
että kyllä me kasvaisimme,
sinä mieheksi ja
minä äitiksi.
Kasvaisimme yhdessä
me kaksi avutonta.
– Sirkka Suomi –

***

Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
– sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitisi yli.
– Aale Tynni –

***

Sunnuntaiaamuna
käveli rakkaus
minua eteisessä vastaan.
Sillä oli pylly paljaana,
se tahtoi syliin.
Painoi poskensa omaani
vasten ja sanoi ” äiti” .
– Oili Kangasniemi –

***

Syli täynnä sinua,
uninen hymysi,
eilisen muistot,
huomisen toiveet
– muuta minulla ei ole
ja olen upporikas.

***

Synnyin vuosi sitten – kauan kauan sitten!

Maitohetkiä satamäärin,
aina meni jotain väärin,
kaiken nurinkurin käänsin
ja itkuakin väänsin.
Mutt’ tuskin nuhteita mä sain
vaan suukkoja kiloittain.

Hassut temput, hullut temput
monenlaiset kenkuttelut
toistuu päivittäin
ja hyväilyt ja hellittelyt,
koko suvun lellittelyt
kun huusin äkeissäin.

Isi, äiti yötä monta
valvoi vallan unetonta:
hammaskivut, vatsanpurut,
– oi monet huolet, surut!
Vaan kävelen ja kompastelen
(hieman horjun, huojahtelen)
sanojakin tavoittelen
ja pian kerron sen:
en enää vauva ole, EN!

***

Tahdon sinun tietävän sen,
olet ainutlaatuinen ihminen.
Ei ole toista, ei yhtä kaunista ja suloista.
Olet pienen pieni taimi vielä,
en malttaisi odottaa kun kukaksi
puhkeat siitä.
Sitä rauhassa odottelen,
sua parhaani mukaan hoivailen,
tukea ja turvaa annan
ja huolta sinusta kannan.
Rakkauttani sinun ei tarvitse epäillä,
sylissäni on aina tilaa lepäillä.
– Anni Ahlsten –

***

Tahdon!

Tahdon, vaikka en tiedä, mitä.
Tahdon samaa kuin sinä. Ja sinä
tiedät tarkkaan, mitä tahdot.

Me tahdomme kuivan vaipan ja puhtaan pyllyn
ja puhtaat vaatteet. Ja lämpimät varpaat.
Tahdomme mahan täyteen maitoa, lämmintä.
Tahdomme unta ja valvetta. Tarpeen mukaan.
Ja hyvää seuraa. Tahdomme olla joka hetki yhdessä.

Me tahdomme kasvaa. Tahdomme unohtaa mielipahat
ja karkottaa vatsanpurut.
Me tahdomme nauraa ääneen. Ja jokeltaa.
Tahdomme olla yhtä, vaikka meitä on kaksi.

Joskus tulee aika kasvaa erilleen,
haluta eri asioita,
itkeä, huutaa ja neuvotella,
meillä on kohta omat mielipuuhamme,
ja niiden pariin me haluamme silloin,
kun muut haluavat jotain muuta.
Ei se haittaa. Me muistamme ajan,
jolloin olimme yhtä.
– Tittamari Marttinen –

***

Tie

Kuinka minut sä löysit, oma lapseni pien,
kuinka juuri mun luokseni etsit sä tien?

Maailman tiet ovat haaraiset, risteää polut,
meitä yhdistää aika ja yhdistää solut.

Kuinka outo on aika, tuo päivien juoksu,
kuinka tuttu ja rakas sun ihosi tuoksu!

Sinun tuoksusi viesti on aikojen takaa,
sinun sukusi kuiskaus, hiljainen, vakaa.

Se, kuiskaus on silmiesi pohjalla palo,
kuin tähtien kirkkaasti vilkkuva valo.

Se kaipaako kauas, missä tähtöset hohtaa,
esi-äidit, esi-isätkin unessa kohtaa?

Sinä pieni ja hauras, miten tiesit sä tulla,
onko matkastas muistikuvia sulla?

Meiltä aikuisilta on unhossa reitti,
tämän elämän opit sen tieltänsä heitti.

Nuku, lapseni, rauhassa – minä liika kai kysyin.
Vauvana itsekin äidille vaiti mä pysyin.
– Lauri Lehtinen –

***

Tuo pieni käsi käteni löytää.
Rakkaus jota häneltä saan, sitä ei voi ymmärtää.
Niin vilpitön hän on ja silmät aina loistaa.
En edes osaa sitä selittää.
Tämä tunne on niin outoa, en sitä voi käsittää.
Tiedän vain tahdon häntä aina rakastaa.
Vaikka sanoja etsin, niitä löydä en.
Hän makaa sylissäni siihen hiljaa nukahtaen.
Vain pieni hymy, se riittää.
Hän nukkuu siinä minuun luottaen.
Hänelle hymyilen ’Sua rakastan’ kuiskailen.

talkkio.blogspot.fi

***

Tyranni

Tuli pikkuprinssi maailmaan.
Isä kynsi korvallistaan
että mikä tuon lienee tuonutkaan
tähän aivan talven niskaan.

Tuli sangen alasti pakkaseen
ja alkoi sen jeremiaadin,
joka turvaa itkun tyrskeeseen
ja merkitsee: minä vaadin.

Sitä kuunnellessa sietää kait
isäraukan raapia niskaa
– tuo tulokas laatii uudet lait
ja entiset syrjään viskaa.

Voi sinua, tyranni pikkuinen;
olet mahtaja aikamoinen,
sun valtas on kaksinkertainen:
olet kuopus ja esikoinen.
– Aaro Hellaakoski –

***

Tämä lapsi salaisuuden.

Hänen kasvunsa ei liene nopeaa,
ei hän saavuta tähtiä siellä.
Paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä,
joita kohtaa hän elämän tiellä.

Ehkei koskaan hän nauraa ja leikkiä voi,
ei sanoja mietteilleen löydä,
kovin monissa paikoissa sopeudu ei,
saa hän vammaisen nimellä käydä.

Siispä huolella kotinsa valitkaamme
‑ hän saakoon elämää täyttä.
Herra etsi vanhemmat, joita voit
tähän erikoistehtävään käyttää.

Heti tehtävän arvoa huomaa he ei,
ja niin ehkä onkin hyvä,
mutta lahjana lapsosen mukana on
luja usko ja rakkaus syvä.

Pian alkavat varmaan he ymmärtää,
minkä aarteen suuren he saikaan,
saavat iloita heikosta, hennosta,
Salaisuuden lapsesta Taivaan.”

 ***

Tänään meidän vauva
viedään suureen neuvolaan.
Siellä kilot, sentit
mitataan ja punnitaan.

Äiti vauvan riisuu,
alkaa huuto mahdoton.
Kuinka paljon ääntä,
vauvan suussa oikein on?

Vauva pannaan vaakaan,
sitten pituusmittariin.
Viisari taas nousee,
aivan uusiin lukemiin.

Hyvä meidän vauva!
Olen siitä ylpeä.
Illalla taas tahdon,
vauvan kanssa kylpeä.

***

Tärkeintä ei ole,
että vauva on terve.
Tärkeintä on jäädä henkiin.
Tärkeintä ei ole saavuttaa
neuvolakirjan jokaista
kohtaa ” normaaliin tahtiin”.
Vaan olla oman neuvolakirjansa Indiana Jones.
Oman elämänsä sankari
ja vähän muidenkin,
aika paljon muidenkin.

Tärkeintä ei ole olla sitä,
mitä muut toivoivat,
luulivat tai odottivat.
Tärkeää ei ole olla
kummankaan näköinen.
Tärkeää on olla
oman itsensä näköinen
ja pitää vahvasti
kaksin käsin kiinni siitä
mitä elämäksi sanotaan.

Tärkeintä on olla
yhdessä, ja jaksaa.
Olla paikalla silloin,
kun välittämistä jaetaan.
Tärkeintä on kuulua johonkin
ja hengittää samaan tahtiin
sen porukan kanssa,
jota myös perheeksi kutsutaan.

***

Vaikka olisi tuhannen kuuta,
tuhat sädettä aurinkomaan,
en nyt tahtoisi katsella muuta
kuin lastani kehdossaan.

Häneen kätkeytyy elämän hyvyys
unitieto – tiedottomuus.
Siinä on vuori ja laaksojen syvyys
koko ihminen -ikuisuus.

***

Vauva lähtee ulos nyt,
hän on kovin väsynyt.
Huutaa niin kuin sireeni,
raikuu koko kaupunki.

Ympärillä hääritään,
vauva pussiin kääritään.
Pian on jo valmis paketti,
jospa se jo nukkuisi!

Vauva silmät aukaisee.
Ulkoilma raukaisee,
vauva tyyntyy uinumaan,
vaunujensa keinuntaan.

Vauva nukkuu, vihdoinkin!

***

Vielä tänään
sinä painat varovasti jalkasi lattialle
ja tunnustelet
kestääkö se askeliesi painon
Vielä tänään
tarraat kiinni käteeni
ja liikut hitaasti samaan tahtiin kanssani.
Mutta riemastuneessa ilmeessäsi on
jo lupaus huomisesta:
Minä menen, minä juoksen,
minä lennän eteenpäin!
Pysy perässä äiti,
olen matkalla seikkailuun!

***

Voi sua pientä lapsosta,
ilon, onnen tuojaa.
On rakkauden tunne rajaton,
kiitän siitä Luojaa.
En tiedä miten sanoisin,
miten kuvailen.
Kun oman lapsen syliin saan
ja häntä katselen.
Voi sua rakasta lapsosta,
niin viatonta, pientä.
Lupaan olla luonasi
ja turvata sun tietä.

***

Äidin iltarukous

Olet ihme minulle, hymysuu.
Sinä tuoksutkin ihanalta!
Pieni käsi kun käteeni painautuu,
saan terveiset Jumalalta.

Olet ihme minulle, lapseni,
Miten sinulle suojan saan?
Pidä hänestä huolta, enkeli,
varjele tuulilta maan.

Olet ihme minulle, pikkuinen.
Olet taivasta päällä maan.
Sinua, kulta, kun katselen,
onneni nähdä saan.
– Pia Perkiö –

***

Etusivulle