Vanhemmat, isovanhemmat

talkkio.blogspot.fi


Askeleet pienet arkana käy,
missä on ukki, ei ukkia näy.
Poissako on vai käymässä lie?
Mihinkä johtaa ihmisen tie?

***

Ei pieni sydän ymmärtää voi,
miks’ isi niin äkkiä otettiin pois.

***

Ei pienet sydämemme
ymmärtää voi,
miks´ kultainen
vaarimme otettiin pois.

***

Ei tuskia tunne nyt mummoni kulta.
Pois ne on ottanut Herramme sulta.

***

Enkeli papan ohi kulki,
hiljaa papan silmät sulki.

***

Enkeli vuoteen vierellä kulki,
mummon silmät hiljaa sulki.
Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen,
on paistava mummolle ikuinen.

***

Hauras hyvä äidin sydän
uupui mielin väsynein,
antoi kesäpäivä tietä,
kantoi rauhaan ikuiseen.

***

Herposi käsi auttava, antava,
huoltemme kantaja.
Kiitos, isä, kaikesta.

***

Hiljaa sammui silmä rakkaan,
hiljaa katkes kahleet maan.
Hiljaa laskemme äidin rakkaan,
isän vierelle nukkumaan.

***

Hiljentynyt on sydän kallis,
sammunut on katse hyvä,
lepää käsi apuun valmis,
meille jää vain suru syvä.

***

Isän kun saatamme helmaan maan,
jää lapsuudesta muisto vaan.
Olet ansainnut levon rauhaisan
ja kiitoksen kauneimman.

***

Joka hetkistä ajoilta lapsuuden
ja kaikista päivistä jälkeen sen,
Sinua kiittäen, Mummo.

***

Jo kutsuivat ehtookellot
niin rakasta kulkijaa,
jäi taakse tutut pellot,
tupa, ranta ja pihamaa.
Kyynelsilmin jäimmme me vielä
tänne aikaan ja maailmaan.
Olet äiti jo tallella siellä,
missä nähdä saa Messiaan.

***

Jo saapui taivaan enkeli, nosti syliin väsyneen,
pois kantoi äidin hiljaa,
vei rannalle rauhan veen,
oli lähtijä valmiina aivan ja odotti noutajaa,
oli avoinna ovi jo taivaan,
jossa rakkaat odottaa,
me jäämme vain kaipaamaan.

***

Jää hyvästi isä,
oli osasi antajan ainiaan.
Nyt vieläkin kalleinta annat meille,
pyhät muistot valoksi elämän teille.

***

Kauniit olivat yhteiset päivät,
rakkaat muistot jäljelle jäivät.
Kuvasi kultaisen Mummu,
suljemme kätköihin sydämen.

***

Kesäaamu kun päivään avautui,
otti enkeli äidin mukaan.
Silmät rakkaat iäksi sulkeutui,
sitä hetkeä nähnyt ei kukaan.
Nyt hellimme kuvaasi muistoissamme
se säilyy pohjassa sydämen,
vaikka ikävä painaa rinnassamme
säilyy muistosi helminä kimmeltäen.

***

Kera syksyn lehtien,
lähdit, isä, kultainen.

***

Kiitos hoivasta lapsuuden,
rakkaudesta, min annoit meille
ohjaten askelta hyvän teille.
Annoit eestämme parhaintas,
siunaamme, isä, sun muistoas.
– Immi Hellén –

***

Kiitos Äiti, portilla rajan
on lempeät kasvot Vapahtajan.
Rakkauden Herra, Äitiä kanna,
vihreillä niityilläs levätä anna.

***

Kotipolku hiljainen odottaa,
nyt turhaan tuttua kulkijaa.
Ovat ahkerat kädet rauenneet
ja päättyneet arkiset askareet.
Me katsomme jälkeen kättesi töiden,
muistaen, kiittäen, ikävöiden.
Kiitos ja siunaus hiljainen myötä,
matkalle, jolla ei tuskaa, ei yötä.

***

Kuin unta sun tulosi ollut ois,
mut Luoja sut äidiltä otti pois,
Ei valita voi koskaan kukaan,
ken lähtee enkelin mukaan.

***

Kulje mummo lähellämme,
muistoissamme mukanamme.
Sävelinä sieluissamme,
elämämme enkelinä.

***

Kulje äiti kerallamme,
voimanlähteenä lähellä.
Elä muistoissa mukanamme,
sävelinä sieluissamme,
elämämme enkelinä,
taivaan veräjän takana.
– Eino Leino –

***

Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin seuraathan lapsias päällä maan.
Teit eestämme täällä niin paljon työtä,
siit’ kiitos isä – ja hyvää yötä.

***

Kun vanhuus saapui
niin voimat uupui,
ja kaipuu kaikesta hälveni.
Sen näki korkein,
käteesi tarttui,
vei kotiin äitini väsyneen.

***

Lähti lentoon enkeli taivaan,
tuli luokse väsyneen, sairaan,
kosketti hiljaa posken nukkaa,
silitti hellästi tummaa tukkaa.
Nosti siivilleen äitimme armaan,
vei turvaan paikkaan varmaan
isän viereen, tähtien taa,
luokse Jumalan kaikkivaltiaan.

***

Me tunnemme surua ja ikävää,
vaan muistot kauniit meille ukista jää.

***

Mummo kulta, tähtiin sulle vilkutamme.
Kuule siellä taivahassa,
mummo sua rakastamme.

***

Muun korvas aika, minkä vei,
sydäntä äidin koskaan ei.

***

Niin laskeutui enkeli valkoinen,
luo äidin nukkuvan.
Tarttui kätehen väsyneen,
johdatti ylös kirkkauteen,
taivaan ikuiseen rauhaan.

talkkio.blogspot.fi

***

Niin paljon ois mummille sanottavaa,
niin paljosta kiitettävää.
Vaan nyt kaiken sen kaipuun ja ikävän
saa kertoa kyyneleet nää.

***

Nuku rauhassa isä kulta,
elon huolet loppui sulta.
Luokse äidin kaipasit joka ilta
– suo sinne johtaa kaarisilta.
Tartu käteen äidin armaan,
hän sua vastassa on varmaan.

***

Nuku äiti unta rauhaisaa.

***

Nyt soi sävel ilmojen huilun,
soi urut tuulien.
Rakkauden Jumala isää kanna
vihreillä niityillä levätä anna.

***

Oi Herra palkitse äidin vaivat,
niin paljon aikaan nuo kädet saivat,
vain vähän vaadit,
mutt paljon annoit,
luo Luojan murheesi
hiljaa kannoit.

***

Olet lähellä mummini mun,
tähtiin kun katson, näen sun.

***

Olet, äiti, minulle kallein nyt,
ja lauluni kauneimman
käsin väsynein, käsin surullisin
minä sinulle kirjoitan.
– Mika Waltari –

***

Olit äiti niin hyvä ja herttainen,
oli sydämesi jalo kuin kulta,
palkitkoon Isämme taivainen,
mitä saaneet oommekaan sulta.

***

On isän neuvot loppuneet,
hän hiljaa nukkui pois.
Näin emme olisi tahtoneet,
on meiltä paljon pois.

***

On kotipiha tyhjä ja hiljainen,
ei kuulu askelees poluilta sen.
Sinä aina autoit ja ahersit
ja paljosta huolta kannoit.
Sua kiitämme äitimme kaikesta
ja siunaamme muistoas kaunista.

***

On kuin aurinko laskenut ois ’,
isän silmä kun hiljaa sammui pois.

***

Pitkän tien, Äiti,
sait sä taivaltaa.
Pääsit viimein lepoon
toivomaas.
Me lapset Sinut saatoimme
poveen maan
Isämme viereen nukkumaan.

***

Pois lähdit kotimme hellä hoiva,
mi ’ meitä ohjasit neuvoin, töin,
sun kätes ’ ain ’ oli ahkeroiva,
sun valvoi silmäsi päivin öin.

***

Sammui loiste silmien valon,
taukosi sydän ihmisen jalon,
herposi käsi auttava, antava,
rakkaus kaikkien kuormia kantava.

***

Side viimeinen kotiimme lapsuuden,
näin katkesi hiljaa sammuen.
Sulle kiitokset kauneimmat tahdomme antaa,
sinut vierelle isän nukkumaan kantaa.

***

Siell´ siunatun mullan alla
lepopaikkas on rauhaisa.
Sinne saatamme isän armaan
äidin vierelle nukkumaan.

talkkio.blogspot.fi

***

Siellä he kulkevat
tähtien rivissä kirkasta vanaa,
äiti ja isä peräkanaa.
Siellä he jollain planeetalla
puutarhakeinussa pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruuden muistoissa.
Jälleen yhdessä, isä ja äiti.
– Lauri Viita –

***

Sinne sinisen hämärän autuuksiin,
Sinut saatamme äitimme rakkain.
Taivaan Isän korkeisiin kyliin,
Isän Jumalan syliin.
Ja Sinusta kiitämme, kiitämme niin.

***

Siunattu olkohon, äiti, sun tiesi,
siunattu matkasi viimeinen.

***

Siunatut olkoon äidin työt,
kehdon ääressä valvotut yöt,
huolten arjet ja pyhät hartaat,
eväät, ohjeet ja neuvot rakkaat.
Siunatut jalkain askeleet,
silmäin salatut kyyneleet.
Äiti, Sinulle kiitokset kauneimmat,
sait vihdoin levon taivaassa.

***

Soi kappelin kellot hiljaa
yli keväisen kirkkomaan.
Sinne saatamme äidin rakkaan,
isän vierelle nukkumaan.
Sinä ansaitset kiitoksen kauneimman,
ikilevon pyhän ja rauhaisan.

***

Soi kirkonkellot hiljaa,
yli talvisen kirkkomaan.
Sinne saatamme mammamme rakkaan,
papan vierelle nukkumaan.

***

Soita tuuli, kerro ikävämme,
uni kaunis anna mummollemme.

***

Sun muistosi äiti ainiaan
jää kauniina mieleemme loistamaan.
Vaikk’ sydämes kultainen väsyi pois,
emme hyvyyttäs, lämpöäs unhoittaa vois.
Ja tiedämme sen keskellä kaipauksen,
olet helmassa Herrasi, Jeesuksen.

***

Suo anteeksi, Isä
kyyneleet nää,
ne rakkautta on
ja ikävää.

***

Suven tuulilta pyydämme hiljaa,
te lauhasti puhaltakaa,
kun kuljette yli sen kummum,
jossa isämme uinahtaa.

***

Sä suurta taakkaa harteillasi kannoit,
siipiesi suojassa meidän varttua annoit,
nyt levätä saat rauhassa isän vieressä,
me pärjäämme täällä; elämässä.
Kiitos äiti.

***

Tarjosi taivas äidille rauhan,
leppoisan levon ja unen niin lauhan.

***

Toivotamme isä rakas hyvää matkaa,
sun täytyy tästä yksin jatkaa,
mut ’ seurana sulla on enkeleitä,
me hyvästelemme – silmissä kyyneleitä.

***

Tuli uupumus hiljaa hiipuen,
vei voimat ja unen antoi.
Se taittoi sukumme vanhimman,
pois väsyneen lepoon kantoi.
Sinulle kiitokset kauneimmat
tahdomme antaa
ja sinut rinnalle äidin
nukkumaan kantaa.

***

Tähtien tuikkeessa taivaalla,
taas äitini mä nään.
Se kulkijan tiellä on lohtuna,
se lämmittää hyytävän sään.

***

Vaikka tiesimme surun saapuvan,
silti toivoimme elämän jatkuvan.
Ei auttanut apu ihmisten,
ei rakkaus, rukous läheisten.
Saat nukkua, isä, luona enkelten.
Miks` nyt, miks` ei myöhempään,
sen tietää Luoja yksinään.

***

Vaipui käsi vakaa, ahkeroiva,
uneen uupui isän rakkaan pää.

***

Voimasi uupui, olit väsynyt niin.
Me katsoimme silmiisi sammuviin.
Toivotimme: Isä rakas, hyvää matkaa.
Sun täytyy tästä yksin jatkaa.
Mut´ seurana sulla on enkeleitä,
me hyvästelemme –
silmissä kyyneleitä.

***

Äiti, ansaitset kiitoksen kauneimman,
levon tyynen ja rauhaisan.

***

Äiti on kielen kaunein sana,
äiti on parhain lohduttaja.
Silloin, kun maailma syrjii lasta,
äiti ei lakkaa rakastamasta.
Äiti on taivaan kirkkain tähti,
silloinkin vielä, kun iäksi lähti.

***

Äiti rakkahin on pois nukkunut,
mummi kultainen taivaaseen muuttanut.
Saatamme sinut uneen rauhaisaan,
isän vierelle nukkumaan.
Sydän kiitosta tulvillaan.

***

Etusivulle