Metsän eläimet

talkkio.blogspot.fi

***

HIIRI

Hiiri keittää hilloa,
hännällänsä hämmentää.
Antaa tuolle,
maistaa jotain itsekin
ja vie loput kellariin.

***

Hiiri mittaa maailmaa,
männynneulasella.
Heinänkorrella punnitsee,
kovin miettii, mittailee.
Järkeänsä käyttää,
isolta maailma näyttää.

***

Hiirulaisen hieno maja,
oli vanha kenkäraja.
Siellä hiirulainen eli,
pienoisiaan paimenteli.
Pesi niitä,neuvoi noita
pienoisia palleroita,
Antoi maitoa ja pullaa,
lauloi illoin tuutilullaa.’
– Matti Haavio –

 ***

Hiiriäiti häärää,
häntä tahdin määrää.
Maista, maista, maista,maista, maista aamiaista,
sanoo viitosille.
Maista Kille, maista Kalle,
maista Pelle, Palle ja Ville.

***

Hikkori tikkori toikki.
Hiiri kelloon loikki.
Kello meni poikki
ja hiiri pois loikki.
Hikkori tikkori toikki.

 ***

Uskallan kiipeillä kanalan orrella,
uskallan riippua hännästä korrella.
Uskallan popsia laarista kauraa
ja uskallan kissalle nauraa!

***

JÄNIS

Jänis juoksee jäätä myöten,
tiperoittaa tietä myöten,
liinahattu hartioilla,
revontiuku kaulassansa.
Kolkuttelee kodin oveen,
saparoittee saunan seinään.
Kyssyy joko lapset nukkuu,
joko on pienet peiton alla.

***

Jänis tiellä hyppi,
hoppeli hop,
selleriä nyppi,
hoppeli hop.
Osti kaardemummaa,
hoppeli hop,
pippuria tummaa,
hoppeli hop.
Muisti hauskan seikan,
hoppeli hop,
teki kuperkeikan,
hoppeli hop.
– Kirsi Kunnas –

***

Jänöjussi puputti,
juu, juu juputti.
Suu supussa suputti,
korvat hupussa huputti.
Silmät ristissä ripitti,
pakoon juosta kipitti.

***

Pikku pupu loikki,
jäisen pihan poikki.
Korviaan se heilutteli,
hännänpäätään keikutteli.

***

Piu pau paukkaa,
jänis metsässä laukkaa.
Kultakello kaulassa,
hopeisessa nauhassa.

***

KARHU

Hunajaa mulle, ja hunajaa sulle,
herkkua herkun päälle.
Herkuttelu tällainen
saa karhun hyvälle päälle.

***

Karhun mörrikät,
jörrikän pörrikät,
kestiä pitävät kaiken kesää.
Syksyllä vasta, kömpivät pesään.
Siellä ne nukkuvat makoisasti,
uuden hunajan tuoksuun asti.

***

Oli kerran karhunpenikka,
joka asui luolassa.
Ja karhunpenikalla,
oli kuono kuolassa.
Eikä se lukenut läksyjä,
eikä tehnyt töitä –
se vain imi hunajaa
ja puri pähkinöitä.

***

Onhan se vähän outoa huvia,
kun karhut ottavat valokuvia.
Yhdessä kuvassa on korvat,
yhdessä on kuono,
yhdessä on tassut,
yksi on muuten huono.
Yhdessä on polvi,
yhdessä hännänpää,
yhdessä on napa
– eikä tämän enempää.
– Hannele Huovi –

***

Pikkukarhu ulos tuli
tänään talvipesästään.
Kevät saapui,lumi suli,
tuntuu tuoksu kesästä.

***

KETTU

On metsän kätköissä kettuja,
jotka osaavat paistaa lettuja.
Niiden lettubaari on metsän parhain
ja tungos jo melkoinen aamuvarhain.
Vaan silloin on ketuilla oikein hoppu
kun joku huutaa : LETUT ON LOPPU!!!

***

Raparperin alla on ketulla kauppa
ja arvaas mitä se myy?
Hiirille loukkuja,
kaloille koukkuja,
linnuille häkkeja,
kissoille säkkejä.
Kukaan ei osta, missä on syy?

***

LEPAKKO

On tosi outo kammotus,
tuo öinen pieni kuvatus.
Mut luonnonihme toki on,
myös hahmo oudon lepakon.

***

MYYRÄ

Myyrä on ahkera pieni mies,
ei se pelkää vaivaa,
sillä on kourat kuin lapiot,
laidunmaata se kaivaa.
Myyrä lehmälle selittää,
pian kuluu kesä,
lähdet talveksi navettaan,
minun on tehtävä pesä.

***

ORAVA

Orava istuu oksalla,
mietiskellen kuuta.
Onkohan siellä käpyjä
ja isoa tammipuuta.

***

Oravalla puussa,
käpy oli suussa.
Askeleita kuuli,
Halli-koiraks luuli.
Hyppäs männyn oksalta,
loukkas pienen jalkansa
sekä pitkän häntänsä.

***

SIILI

On maassa lunta
ja siilipariskunta
jo nukkuu talviunta.
Näkee unta kuusta
ja hiiren sääriluusta
ja omenapuusta
ja lämpimästä kesästä
sekä somasta käenpesästä.

***

Siili asuu kompostissa,
alempana kastemato.
Vatsoihin on mahdutettu,
herkullinen syksyn sato.
Horrokseen voi käydä heti,
suojan antaa lehtipeti.

***

Siili kerran iltamyöhään,
taapersi portaille viiliä syömään.
Viili oli loppu,
siilille tuli hoppu.

***

Siili teki talvimajan,
taakse vaarin halkovajan.
Kun syksyn tuulet räntää viskoo,
siili täkin korviin kiskoo.
Ja kainaloonsa kääri hän,
hyvin rakkaan ystävän.

***

Soittaa syksyn tuuli,
siili kutsun kuuli.
Saapastellen metsää astui
sateen tullen siili kastui.

***

Tuolta mummon aitan alta,
koivun luota vasemmalta,
herää pikkuinen siilin poikanen.

***

Vikkelää on siilin juoksu,
keväästä se riemuitsee.
Lähestyvän kevään tuoksu,
siilin nenää hivelee.

***

SUSI

Tuuli puhuu kuusikossa,
susi ulvoo kuutamossa,
aukoo suurta suutaan,
alkaa kuulle huutaa:
juustoksi sua ennen luulin,
saduksi sen eilen kuulin,
raketit on valjastettu,
sinutkin on paljastettu.

***

SEKALAISIA LORUJA

Kerran pieni muurahainen,
kävelemään läksi,
korkealla taivahalla,
tuikki iltatähti.
Metsäs’ oli paljon uutta,
mitä siellä näki?
Ison kuusen oksalla,
kukkui kevät käki
Tikka hääri halkotöissä,
oravainen puussa leikki
poikastensa kanssa,
suuri käpy suussa.
Peltohiiri hieno turkki,
juoksi polun poikki.

***

Loruja aihealueittain-sivulle

Etusivulle

2 thoughts on “Metsän eläimet

  1. koiraruno

    Koiralla hännänpää,
    ehkä vähän vielä enempää
    huomiota vaatii sen suuri luupää.

    Ja keksin ton siis itse 🐌

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s